Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun toimijan ajatuksia asiasta

Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun toimijan eli tuttavallisemmin tämän VAPEPA-laisen (maastoetsijän) ja RPAS-tiimiläisen mietteitä näistä yhteisistä VAPEPA-asioista.

Eräästä RPAS-etsintäharjoitustilanteesta kuvankaappauksella videosta otettu kuva.

Kuulun itse aktiivisena toimijana muutamaankin paikalliseen VAPEPA:n hälytysryhmään ja mm. erääseen etsintätehtäviin keskittyvään ryhmään, jonka motto on: "Pirkanmaalaisten apuna hädän hetkellä 24/7/365 säällä kuin säällä!" ja sitähän se vapaaehtoisena etsijänä toimiminen loppujen lopuksi on. Monet hienot mainoskuvat on otettu aurinkoisella ilmalla ja siistein vaattein varustetuista ryhmäläisistä, jotka "poseeraavat" etsintämuodostelmassa, mutta se on vain tämän harrastuksen yksi puoli ja sitäkin tarvitaan, jotta asia tulisi tutummaksi suurelle yleisölle ja saisimme lisää innokkaita etsijöitä, joita aina tarvitaan. Se tulevaisuuden etsijä sitten saa hyvän ja antoisan harrastuksen, jossa tapaa samanhenkisiä ja erilaisia ihmisiä.

Haluan kuitenkin avata tässä jutussani hieman enemmän tätä vapaaehtois- ja etsintätoimintaa.

Tuo mainitsemani ryhmä, johon kuulun, järjestää vuosittain monenlaisia ryhmäiltoja ja erilaisia tapaamisia, tutustumiskäyntejä sekä monipuolisia harjoituksia ja koulutusta, joissa on ilo ja kunnia saada olla mukana ja suorittaa erilaisia tehtäviä, joita kulloinkin kohdalle osuu.

Ja se on upeaa ja mielettömän inspiroivaa itselle saada seurata todella läheltä eli usein ihan vierestä, miten erilaiset ja eri koulutustaustat omaavat ihmiset uhraavat omaa vapaa-aikaansa jollekin sellaiselle yhteiselle asialle, jolle heidän sydämensä sykkii...

Intohimo ja sitoutuminen tähän tekemiseen näkyy selvästi kaikista ja he haluavat opetella uutta ja kehittää osaamistaan ja etenkin tehdä jotakin tiettyä yhteistä juttua, josta saa pääsääntöisesti hyvän mielen, joka tavoittelee suurempaa yhteistä tarkoitusta ja havittelee suurempia tarkoitusperiä. Jokainen löytö on tärkeä ja oli siinä sitten itse löytöporukassa tai löytäjänä mukana ei ole se suurin juttu, vaan se on yhteinen onnistuminen. Joskus asiat ovat hankalia ja vaikeita ja henkistäkin tukea tarvitaan, mutta niinhän se on elämässä aina.

Itse olen ajatellut, että jos omalla vähäiselläkin tekemiselläni voisin jotenkin auttaa tuota tuntematonta lähimmäistä ja saada siten aikaiseksi jotakin hyvää, niin sellainen ihminen tahdon olla itse ja sellaisen esimerkin haluan jälkikasvullenikin antaa.

Toki tämä ei ole yksistään kunkin Vapaaehtoisen toimijan uhraus, koska monella vapaaehtoistehtäviin ja mm. noihin VAPEPA:n etsintätehtäviin osallistuvalla on oma perhe ja sitä toki pitää myös huomioida. Tämän lisäksi monesti juuri tuo kotiväki ja muut läheiset, naapurit ja/tai isovanhemmat ovat niitä mahdollistajia, jotka mahdollistavat kunkin vapaaehtoisen toimijan harrastukseensa osallistumisen, koska he joutuvat osallistumaan omalta osaltaan siten, että he jäävät "kotipesään" ja hoitavat kulloinkin etsintätehtävälle lähtevän VAPEPA-laisen muut velvoitteet eli lapsenhoidolliset velvoitteet ja mm. lemmikkien hoitamiseen liittyvät asiat.
Siellä "kotitukikohdassa" olevia vaan ei useinkaan muisteta mainita asian yhteydessä tästä VAPEPA-harrastuksesta puhuttaessa. Kotona olijat ovat se tuki ja turva ja ovat erittäin tärkeitä, koska siellä yleensä ollaan valmiita ottamaan vastaan väsynyt aamuyöstä kotiin saapuva haiseva ja joskus järkyttynytkin etsijä, mutta uskon ainakin itse vakaasti, että vastaanotto olisi kovinkin erilainen, mikäli allekirjoittanut tulisi samaan aikaan kotiin baarikierrokselta tai etsintätehtävältä. Kaikkia siis tarvitaan ja jokaisella on oma osaamisalueensa ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Haluankin tässä yhteydessä lausua nöyrän kiitokseni yleisesti kaikille niille auttaville käsille ja mahdollistajille eli tahoille, jotka omalta osaltaan mahdollistavat tämän 24/7 säällä kuin säällä toiminnan!

Kiitos kotiväki ja muut läheiset ja ystävät sekä työnantajat ja sponsorit sekä muut ryhmäläiset!

Kuvassa harjoitellaan RPAS-järjestelmän käyttämistä (Kuva: Ari Nissinen)

Tätä kotona olijoiden asiaa vaikeuttaa omalta osaltaan toki myös se, jonka jokainen etsijä itse omasta kokemuksesta tietää, että kun vaitiolositoumus sitoo tässäkin "työssä", niin etsinnässä tapahtuneista asioista ei voi puhua kotona ja ulkopuolisille siellä kotonakaan, joten asioista on opittu vaikenemaan, mutta onneksi mukana olleiden ryhmäläisten kanssa asioita voi käydä läpi ja on purkukeskusteluja etsintöjen jälkeen.
Harjoituksista sentään onneksi saa keskustella kotonakin ja niistä saa jotakin kertoa (jos kotoväkeä ne asiat kiinnostavat) ja se onkin hienoa, jos on joku joka kuuntelee joskus kun itse innokkaasti suu vaahdoten kertoilee itselle tärkeään asiaan liittyviä asioita ja niissä koettuja harjoituskokemuksia - eikä sillä ole aina väliä ymmärtääkö vastapuoli kaikkea kerrottua, vaan tärkeää on se jakaminen ja yhteinen keskustelu.

Kaikki vapaaehtoiset tekevät siis yhdessä jotakin, joka saa heidät tuntemaan, että omalla sitoutumisellaan ja toiminnallaan pystyy ehkä jopa auttamaan jotakin tai ainakin viemään eteenpäin tiettyä yhteistä asiaa ja tämä saa aikaiseksi sen auttamisen palon, joka jokaisen etsijän rinnassa roihuaa kirkkaana ja voimallisena liekkinä.
Mikä se on sitten kullekin se perimmäinen syy lähteä mukaan etsintöihin ja muuhun vapaaehtoistoimintaan? Se syy aamulla sängystä nousemiseen tai tuonne kylmään sateiseen metsään lähtemiseen (yleensä illalla) viranomaisten tueksi ja lähimmäisen avuksi - onko se kullekin kuinka henkilökohtainen se syy - sillä ei ole väliä, koska se on loppujen lopuksi ihan sama, mutta pääasia on, että sellaista halua ja intohimoa löytyy ja tukea sen sielun palon ja auttamishalun suorittamiseen.
Se jokin on siis meissä kaikissa Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun VAPEPA-laisissa ja halumme oppia paremmiksi siinä mitä teemme on suuri. Halumme auttaa ja olla samanhenkisten henkilöiden kanssa tuolla joskus pelottavassa ja vaikeassa tilanteessa käärmeiden ja ampiaisten keskellä tai pimeässä metsässä pakkasessa ja tuiskussa tai vastaavasti kuumalla auringon korventamalla hiekkakentällä tehden maastoetsintää tai olla osana autopartiota ja antaa oma panoksensa arvokkaaseen vapaaehtoistyöhön.

Kaikki osallistuvat tekevät siis jotain, joka on jo enemmänkin osa tekijäänsä, kuin sellainen irrallinen juttu, jota  silloin tällöin harrastetaan.

Pelkkä mediaan silloin tällöin tuleva etsintätoiminta ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan taustalla on monenlaista asiaa ja tuohon onnistuneeseen lopputulokseen tähtääviä toimenpiteitä on paljon, jota tehdään siellä taustalla ja joiden avulla valmistaudutaan sellaiseen tulevaan etsintätehtävään. Taustalla on paljon ja vielä enemmän mm. oma-ehtoista asioiden tutkimista, oppimista opiskelemista ja elämänkokemusta ja saatua koulutusta ja mm. varusteiden huoltamista, niiden käyttämisen harjoittelemista ja kunnossa pitämistä.

Tähän vapaaehtoistoiminnan tehokkaaseen eteenpäinviemiseen ja toiminnan kehittämiseen auttaisi usein paljon jonkinlainen ulkopuolelta tuleva sponsorointi, jota käsittääkseni mm. ulkomailla toimivat vapaaehtoistahot saavat jonkin verran paikallisilta isoiltakin yrityksiltä. Täällä piskuisessa Suomessa kunkin vapaaehtoisen tai ryhmän omasta toiminnasta ja yritteliäisyydestä riippuu täysin se, että saadaanko toimintaan jotakin avustusta. Moni (ainakin allekirjoittanut) tekisi paljon monipuolisempia ja erilaisia asioita ja lisäksi tekisin toki näitä nykyisiä juttuja ainakin hieman "tehokkaammin", mikäli nuo käytössä olevat resurssit ja varusteet olisivat laajemmat. Nykyisin asiat onneksi etenevät siten, että toiminnasta kiinostuneita paikallisia yrityksiä lähtee mukaan pienellä panostuksella hyvän asian puolesta ja sitä kautta toimintaa voidaan koeponnistaa ja uusia asioita kokeilla laajemmaltikin ja sitä kautta muut kanssaihmiset saavat lisätietoa asioita ja heille pystyy sitten suosittelemaan jotakin, jolla toimintaa pystyy tehostamaan. WinWin-tilanne molemmin puolin. Itse haalittujen sponsorien ja heidän kauttaan saatujen avustusten ja alemnnusten perusteella tätäkin toimintaa kehitetään ja koska yritteliäisyyttä ja kiinnostusta on, niin sillä pääsee jo pitkälle.

Tällaisia paikallisia yhteistyökuvioita on aikojen saatossa syntynyt ja niiden kautta toimintaa siis kehitetään, mutta yksittäisen vapaaehtoisen toimijan omasta aktiivisuudesta ja voimista paljon riippuu miten asiaa pystyy viemään eteenpäin omalta osaltaan. Monelle asia riittää, mutta tiedän kokemuksesta, että monella olisi halua ja mahdollisesti osaamistakin tehdä enemmän, mikäli olemassa olisi tiettyjä sponsoritahoja, jotka asiaa veisivät eteenpäin.

Ratkaisuja olen paljon tällaiseen pohdiskellut ja olen tullut siihen tulokseen, että kun mahdollisimman moni taho antaisi omaa panostaan yhteisen hyvän suhteen ja ottaisi osaa pienellä panostuksella ja osaamisalueellaan, niin päästäisiin entistä pidemmälle tämän yhteiden hyvän tavoittelemisen tiimoilta ja silloin tämä sponsorointi ei tulisi kenellekään ylitsepääsemättömäksi PR-sijoitukseksi.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ponnistelemisia ja mm. niitä sponsorien hakemisia, jotta asiaa saataisiin vietyä eteenpäin toivotusti ja kenties joskus jopa nostettua hieman tasoa ylöspäin yhteisen hyvän tavoittelemiseksi ja yleishyödyllisten päämäärien saavuttamiseksi.
Hyvä tilanne omalta osaltaan ottaa osaa tähän toimintaan ja pienellä, vaikka mitättömältä tuntuvan tuen antaminen asian suhteen saattaa omalta osaltaan auttaa asiaa jo huimasti eteenpäin.

Kukin tekee sitä, mitä parhaiten osaa tai mistä on innostunut.

Yhdessä ponnistaen ja toinen toistaan tukien pääsemme pitkälle (ainakin pidemmälle kuin yksin), koska kukaan ei pysty kaikkeen yksin, mutta yhdessä olemme enemmän kuin tekojemme summa ja saamme siten enemmän aikaiseksikin - toivottavasti hyvää!

Nimimerkillä: Monessa mukana oleva innokas Vapaaehtoisen Pelastuspalvelun toimija ja maastoetsijä Pirkanmaalta (se "testausinsinörtti")!

Meidät muuten saattoi menneenä sunnuntaina 14.8.2016 bongata Tampereella Puisto-Fiestassa, jossa VAPEPA:n ständillä minäkin olin mukana mukavassa joukossa. Kiitos kaikille meitä kuunnelleille, teitä uusia etsijöitä tarvitaan eli innolla mukaan toimintaan! Puisto-Fiesta vaikutti tosi hyvältä jutulta, joten ainakin itse olen kiinnostunut ensivuonna osallistumaan tuohon tapahtumaan.

- Pasi

Kuva VAPEPA-RPAS-harjoituksesta (Kuvaaja: Raisa Kaukonen)